Kongressin raportti koskien kidutusta vahvistaa että Al-Qaida ei ole osallinen syyskuun 11 päivän hyökkäykseen

Dianne Feinstein, Senaatin tiedustelukomitean puheenjohtaja, julkaisi 9. joulukuuta, 2014 otteen salaiseksi luokitellusta raportistaan koskien CIA:n salaista kidutusohjelmaa. [1]

Raportin esittely

Salaiseksi luokittelematon osa vastaa vain yhtä kahdestatoistaosaa alkuperäisestä raportista.

Raportti itsessään ei kiinnitä huomiota laajamittaiseen poiskuljetusten ja eristysvankeuksien järjestelmään jonka Yhdysvaltain laivasto oli ottanut käyttöön Presidentti George W. Bushin valtakaudella; ohjelma joka on johtanut maailmaanlaajuiseen yli 80 000 henkilön kidnappaukseen ja eristysvankeuteen 17 tasapohjaisessa vesialuksessa kansainvälisillä vesillä (nämä alukset ovat: USS Bataan, USS Peleliu, USS Ashland, USNS Stockham, USNS Watson, USNS Watkins, USNS Sister, USNS Charlton, USNS Pomeroy, USNS Red Cloud, USNS Soderman, USNS Dahl MV PFC William B Baugh, Alex Bonnyman MV, MV Franklin J Phillips, MV Huage Louis J Jr, James Anderson Jr. MV). Sisällössä tarkastellaan 119 henkilöä joille suoritettiin psykologisia kokeita Guantánamossa ja viidessäkymmenessä salaisessa vankilassa vuodesta 2002 loppuvuoteen 2009, vuosi sen jälkeen kun Barack Obama valittiin presidentiksi.

Raportin lainaukset eivät ilmaise kriteereitä joilla nämä koehenkilöt valittiin. Ne lähinnä vain toteavat, että jokainen vanki paljasti seuraavaa, samalla ilmaisten, että tunnustukset eivät olleet pakotettuja vaan opittuja. Toisin sanoen, CIA haki oikeutusta valinnoilleen ilmiantoja julkaisemalla.

Lähtökohtaisessa raportissa, CIA:n agenttien ja toimeksisaajien nimet on korvattu peitenimillä. Lisäksi, salaamattomat otteet ovat laajamittaisesti sensuroituja pääsääntöisesti jotta CIA:n ulkomaisten rikoskumppanien nimet poistetaan.

Raportin sisältö

Luin kaikki 525 sivua otteita julkisesta raportista. Olen kuitenkin kaukana tilanteesta jossa kaikki tarvittavat tiedot ovat kerättyinä koska vaaditaan paljon tutkimusta peitettyjen tekstinosien tulkitsemiseksi.

Ehdollistavat istunnot joissa toimintaa harjoitettiin suoritettiin viidessäkymmenessä salaisessa vankilassa yksikön nimeltään "Alec Station" ollessa vastuussa - kyseessä on CIA:n yksikkö joka oli vastuussa Osama bin Ladenin seuraamisesta. Infrastruktuuri, henkilöstö ja kuljetuksiin liittyvät järjestelyt, olivat CIA:n "Luovutus- ja vankeusryhmän" (Group of surrender and detention) vastuulla. Istunnot suunniteltiin ja rakennettiin kahden sopimuspohjaisen psykologin valvonnassa jotka muodostivat yhtiön vuonna 2005. Käytetyt ehdollistamisen menetelmät valtuutettiin korkeimmalta tasolta erittelemättä että nämä kidutukset olivat tarkoitettuja ehdollistamaan kerättäviä tietoja eikä hankkimaan tietoja.

Varapresidentti Dick Cheney, kansallinen turvallisuuden neuvonantaja Condoleezza Rice, ulkoministeri John Ashcroft, puolustusministeri Donald Rumsfeld, ulkoministeri Colin Powell ja CIA:n johtaja George Tenet osallistuivat kokouksiin Valkoisessa talossa tätä aihetta koskien . He osallistuivat simulointeihin Valkoisessa talossa ja katsoivat joitain istuntoja; tallenteet myöhemmin laittomasti tuhottiin. Nämä kohtaamiset olivat mitä ilmeisimmin tarkoitettu "lisäämään myöntyväisyyttä" näiden henkilöiden taholta, mutta on mahdotonta määritellä kuka näistä tiesi mitä tekniikoita oli käytetty.

Kuitenkin, kesäkuussa 2007 Condoleezza Rice vastaanotti henkilökohtaisesti selonteon CIA:n sopimuskumppanilta joka valvoi kokeiluja. Kansallisen turvallisuuden neuvonantaja valtuutti kokeilujen jatkamisen, mutta vähensi valtuutettujen kidutusten määrää.

Julkisesti saatavilla olevat otteet raportista sisältävät yksityiskohtaisen analyysin sen osalta, kuinka CIA valehteli muille Bushin hallinnon osille, tiedotusvälineille ja kongressille.

Professori Martin Seligmanin kokeet

Julkinen ote raportista vahvistaa, että CIA suoritti kokeet professori Martin Seligmanin työn pohjalta (teoria nimeltään "opittu avuttomuus" ). Niillä ei ollut tarkoitusta saada tunnustuksia tai tietoja, vaan iskostaa kerrontaa tai käyttäytymistä koehenkilöissä.

Useimmat kommentit joita lehdistö on poiminut raportista aiheuttavat hämmennystä. Todellakin, CIA keskustelee "Ehdollistamisen toimintamentelmästä" nimellä "epästandardit kuulustelumenetelmät" ). Irrallaan asiayhteydestä, voimme olettaa, että termi "kuulustelu" tarkoittaa tietojen hakua kun se itse asiassa ilmaisee ehdollistamiseen liittyviä istuntoja joita alistetetut henkilöt kävivät läpi.

Kaikki kiduttajien nimet olivat sensuroituja turvaluokituksesta vapautetuissa poiminnoissa. Kuitenkin, tunnistamme Bruce Jessenin peitenimen "Grayson Swigert" alla ja James Mitchellin peitenimen "Hammond Dunbar" alla. 12. huhtikuuta, 2002 alkaen, nämä kaksi henkilöä valvoivat ohjelmaa. He olivat fyysisesti läsnä salaisissa vankiloissa. Vuonna 2005, he organisoivat itsellensä kaupallisen yhtiön, Mitchell Jessen & Associates (johon viitataan nimellä "Yhtiö Y" raportissa). Alkaen vuodesta 2005 vuoteen 2010, näiden yhtiölle maksettin $ 81 miljoonaa. Edelleen, heitä käytettiin armeijan toimesta suorittamaan käyttäytymisperusteinen ohjelma 1,1 miljoonalle Yhdysvaltain sotilaalle.

Toukokuussa 2003, vanhempi CIA:n upseeri ilmoitti Viraston Ylitarkastajalle että professori Seligmanin työ pohjautui Pohjois-Vietnamissa harjoitetulle kidutukselle "tunnustusten hankintaan propagandistisiin tarkoituksiin”. Upseeri asetti ohjelman kyseenalaiseksi. Hänen tuottamiaan tietoja ei tarkistettu. Lisäksi, hän teki pienen virheen mainitsemalla Pohjois-Vietnamin; Seligmanin tutkimus pohjautui, samoin kuin Pohjois-Vietnamilaiset käytännöt, korealaiseen työhön.

Miten kiduttajat suojasivat itseään

Senaatin komitean mukaan, CIA:n kidutusohjelma määrättiin Presidentti George W. Bushin toimesta, 17. syyskuuta, 2001, kuusi päivää hyökkäysten jälkeen. Hän oli tarkoittanut annettavaksi erityslaatuiset keinot vuoden 2001, syyskuun 11. päivän hyökkäyksiä tutkittaessa. Siitä huolimatta tämä ohjelma kehitettiin heti rikkoen joitain presidenten antamia ohjeita. Tästä johtuen, hyökkäyksien osalta, CIA Valkoisen talon tietämättä, pyrki valmistelemaan väärennettyjä todisteita joilla virheellisesti merkittiin syylliseksi al Qaida.

Presidentti George Bush ja parlamentin jäsenet petettiin CIA:n toimesta joka
– sai valtuutuksen harjoittaa tiettyjä kidutusmenetelmiä peittäen niiden todellisen tarkoituksen ja
– vääristellen teroitettuja tunnustuksia ikään kuin ne olisi saatu kidutuksella.

Kun Presidentti Bush, 6. syyskutta, 2006, myönsi CIA:n salaisen kidutusohjelman olemassaolon, hän puolusti käytäntöjä, väittäen että se oli tuottanut tietoja joilla pelastettiin ihmishenkiä. Se pohjautui CIA:n vääristeltyihin raportteihin ja hän ei ollut tietoinen todisteiden luonnista niiden etsimisen sijaan. Tältä näkemyspohjalta, Atlantilainen media siirtyi barbarismin tasolle ja väitteli kidutuksen hyvistä puolista esittäen sen välttämättömänä pahana.

Kiduttajat varmistivat laillisen suojan itselleen pyytämällä lupaa Oikeusministeriöltä harjoittaa toimia. Mutta se ei tuottanut mitään toimenpiteitä koskien käytettyjen menettelytapojen laillisuutta (eristys, vankeus ahtaassa laatikossa, lavastetut hautajaiset, hyönteisten käyttö jne.) eikä ohjelman osalta kokonaisuudessaan. Useimmat asianajajat sallivat vain tietyt kehon asennot vältellen niiden psykologisia seuraamuksia yhdistettyinä muihin tekijöihin. Kaikki valtuutukset kerättiin elokuussa 2002.

CIA:n virkamiehet, jotka valtuuttivat nämä kokeet ovat kirjallisesti ilmoittaneet hyväksyvänsä koehenkilöiden polttamisen mikäli nämä menehtyivät ehdollistamisen aikana tai näiden pitämisen lukkojen takana elinaikaisesti mikäli he jäivät henkiin.

Väärennetyt "tunnustukset"

On syytä tehdä selväksi, että senaatti ei totea että CIA:n vankien tunnustukset ovat oikeudellisesti vääriä, koska ne on saatu kidutuksella, todetaan että CIA ei kuulustellut vankeja, mutta se ehdollisti nämä myöntämään toimia, joiden osalta nämä olivat tietämättömiä. Komissio toteaa, että CIA:n agentit eivät edes tutkineet, nähdäkseen mitä pidätetyt olivat tunnustaneet edellisissä kuulusteluissa viranomaisille, jotka pidättivät nämä. Eli CIA ei pelkästään ole jättänyt tutkimatta oliko al-Qaida mukana hyökkäyksissä tai ei, vaan sen toimenpiteillä ei ollut muuta tarkoitusta kuin antaa virheellisiä todisteita jotka osoittivat al Qaidan osallistumisen, syyskuun 11. päivän iskuihin.

Senaatin komitea ei keskustellut siitä, olivatko koehenkilöiden tunnustukset saatu kiristämällä tai iskostamalla, mutta sen jälkeen selittää, että valvojat olivat ehdollistamisen asiantuntijoita eikä kuulustelijoita, komitea selittää myös laajasti sitä, ettei mikään näistä "tunnustuksista" ei ole mahdollistanut meille mahdollisuutta ennakoida mitään. Se osoittaa, että CIA valehteli väittäessään, että ne olisivat auttaneet estämään uusia terrori-iskuja. Komissio ei kirjoita että tiedot al-Qaidasta näissä tunnustuksissa ovat vääristettyjä, mutta huomauttaa, että kaikki on todennettu vääristetyksi. Näin tehdessään, komissio nimenomaisesti kumoaa väitteet joita on käytetty kidutuksen oikeuttamiseen ja implisiittisesti peruuttaa lausunnot joita käytettiin linkittämään al-Qaida syyskuu 11. tapahtuneisiin iskuihin.

Raportti vahvistaa virallisesti useita tietoja joita esitimme lukijoillemme ja jotka ovat ristiriidassa ja mitätöivät asiantuntijaryhmien, korkeakoulujen ja tiedotusvälineiden työn syyskuun 11. jälkeen, koskien sekä vuoden 2001 iskuja itsessään että al-Qaidaa.

Tämän raportin otteiden julkaisemisen jälkeen, näyttää siltä, että kaikki raportissa mainitut presidentin tutkintakomitean tutkinnon todisteet koskien syyskuun 11. päivän iskuja joissa ne liitetään al-Qaidaan, ovat paikkansa pitämättömiä. Tähän päivään mennessä ei ole enää olemassa vähimpiäkään todisteita iskujen liittämisestä al-Qaidaan: Ei ole todisteita siitä, että 19 ihmistä joita syytetään lentokonekaappauksista olisi voitu löytää tuona päivänä yhdessäkään neljästä koneesta, ja että al-Qaidan aikaisempien jäsenten todistukset tunnustaen hyökkäyksissä mukana olon, olisivat aitoja [2].

Raportti vahvistaa saman jonka paljastimme vuonna 2009

Lokakuussa 2009, julkaisin tutkimuksen tämän aiheen osalta venäläisessä lehdessä Odnako [3]. Esitin, että Guantanamo ei ole kuulustelukeskus vaan ehdollistamiskeskus. Vaadin myös professori Seligmania asetettavaksi henkilökohtaisesti vastuuseen. Vuotta myöhemmin, artikkelin tultua käännettyä englannin kielelle, psykologit Yhdysvalloissa muodostivat kampanjan pyytäen Martin Seligmanilta selitystä. Vastauksenaan, hän kielsi roolin kiduttajana ja käynnisti oikeustoimia minua ja Voltaire-verkostoa vastaan sekä Ranskassa että Libanonissa, jossa asuin. Viime kädessä, Professor Seligman ohjeisti lakimiehiään pysäyttämään toimenpiteet kun julkaisimme yhden hänen kirjeistään lisäten siihen tekstiosan selitteen muodossa. [4] Martin Seligman haastoi oikeuteen kaikki ne, jotka käsittelivät asiasisältöä, kuten Bryant Weich sanomalehdestä Huffington Post [5].

Ja nyt

Senaattori Diane Feinstein onnistui rohkeasti julkaisemaan osan raportistaan, huolimatta nykyisen CIA:n johtajan John Brennanin vastustuksesta, joka oli aikaisemmin vastuussa kidutusohjelmasta.

Presidentti Barack Obama ilmoitti että hän ei tulisi pyrkimään tuomaan näihin rikoksiin syyllistyneitä oikeuden eteen, kun taas ihmisoikeuksien puolustajat käyvät taistelua sen puolesta, että rikosten tekijät tuomitaan. Se on vähintä mitä voimme tehdä.

Kuitenkin tärkeimmät kysymykset ovat toisaalla: Miksi CIA suoritti kyseisen kaltaisia rikoksia? Miksi se väärensi tunnustuksia joilla voitiin keinotekoisesti liittää al-Qaida syyskuun 11. päivän iskuihin? Ja näin ollen al-Qaidan ollessa linkittämätön syyskuun 11. päivän iskuihin, ketä CIA on halunnut suojella?

Lopuksi, CIA:n ohjelmassa oli sisällytettynä vain 119 koehenkilöä, mitä me tiedämme niistä 80 000 Yhdysvaltain laivaston salaisesta vangista?