Jihadistit Imperialismin palveluksessa

Kysymme itseltämme miten Pentagon ja CIA onnistuvat manipuloimaan miljoonia muslimeja ja lähettämään nämä taistelemaan Setä Samulin intressien puolesta. Tietenkin, on totta että jotkin johtajat ovat maksettuja agentteja, mutta kaikki jihadistit uskovat että he taistelevat ja kuolevat saavuttaakseen pääsyn paratiisiin. Vastaus on lapsellisen yksinkertainen – käyttäen Muslimiveljeskunnan retoriikkaa lähtökohtana, on mahdollista välttää inhimillistä todellisuutta ja lähettää tappamaan kenet tahansa halutaan niin kauan kuin heilutetaan punaista lippua näiden edessä.

Virallisesti, Islamilainen Emiraatti ei enää tunnista Ayman al-Zawahirin auktoriteettia, ja on tästä syystä jättänyt al-Qaïdan. Siitä huolimatta, useissa paikoissa, kuten Qalamun-vuorilla, on yhä mahdotonta tehdä erotusta näiden välillä, koska samat jihadistit vaativat kuuliaisuutta molemmille lipuille samaan aikaan.

Tietenkin voitaisiin väittää että kyseessä on vain henkilökohtainen selkkaus - Abu Bakr al-Baghdadi yksinkertaisesti haluaa vaihtaa nykyisen johtajan. Mutta silliä välin kun kahdella organisaatiolla on tarkalleen ottaen samat käytännöt, ne kehittävät hyvin erilaisia vuoropuheluita.

Ne jakavat Muslimiveljeskunnan iskulauseet - « Koraani on perustuslakimme », « Islam on ratkaisu ». Pyhä elämä on tästä johtuen hyvin yksinkertaista. Ei ole oikeastaan väliä sillä että onko luoja tehnyt meistä kaikista älykkäitä, meidän tulee kaikissa tilanteissa, soveltaa Jumalan sanaa koneen tavoin. Ja kun tilanteesta ei ole ohjetta kirjassa, meidän tulee vain tuhota tilanne kappaleiksi. Tuloksena on selkeästi katastrofi eikä missään nämä organisaatiot ole kyenneet asettamaan edes lähtökohtia täydelliselle yhteiskunnalle jota toivovat.

Historia tuo esiin heidän eroavaisuutensa. Vuosina 1979 - 1995, toisin sanoen, CIA:n operaatiosta Afghanistanissa Populaariseen Arabien ja Islamilaisten Kongressiin Khartoumissa, Oussama Ben Ladenin palkkamurhaajat taistelivat Neuvostoliittoa vastaan julkisella tuella Yhdysvalloista. Vuosina 1995 - 2011, toisin sanoen, Kongressista Khartoumissa operaatioon « Neptunen keihäs », al-Qaïda muodosti asetelman « Juutalaisia ja Ristiretkiläisiä » vastaan jatkaessaan kamppailuaan Venäjää vastaan Jugoslaviassa ja Tsetseniassa. Ja alkaen 2011, toisin sanoen, alkaen « Arabikeväästä », se on tukenut NATO:a Libyassa ja Israëlia Golanin eturintamalla. Yleisesti ottaen, länsimaisen yleisön mielipide ei ole pysynyt tämän kehityksen mukana. Se pysyy vakuuttuneena myyttisen venäläisen laajentumisen vaarasta, pidättäytyy moittimasta jihadisteja syyskuun 11. päivän hyökkäyksistä, ei ole ymmärtänyt mitä tapahtui Libyassa ja Israelin eturintamassa, ja ylläpitää väärää ideaa että al-Qaïda on anti-imperialistinen terroristijärjestö. Mitä tulee Arabeihin, he eivät pohjaa itseään tosiseikkoihin, vaan valitsevat, tilanteen mukaan, todellisuuden ja länsimaisen propagandan välillä luodakseen romanttisen kerronnan itselleen.

Omalta puoleltaan, Islamilainen Emiraatti siirtyy kauemmas Koraanista ja lähemmäksi neo-konservatiiveja. Se väittää että pääasialliset viholliset ovat muita Muslimeita – shiioja ja näiden liittolaisia. Se on selkeästi unohtanut Bosnian episodin jonka aikana Ben Ladenin Arabi-Legioonaa tuettiin sekä Yhdysvaltain, Saudi-Arabian että Iranin toimesta. Mutta keitä ovat shiiojen liittolaiset? Syyrian Arabi-tasavalta (sekulaarinen) ja Palestiinan Islamilainen Jihad (Sunni). Toisin sanoen, Islamilainen Emiraatti taistelee prioriteettina imperialismin vastarinnan akselin tuhoaminen. De facto, se vahvistaa olevansa oleellinen Yhdysvaltain ja Israëlin liittolainen « Laajemmassa Lähi-Idässä », huolimatta siitä että teoreettisesti, nämä ovat vihollisia.

Näiden kahden organisaation muokattavuus on niiden perus-ideologiassa, joka on lähtöisin Muslimiveljeskunnasta. On tästä johtuen loogista että melkein kaikki jihadisti-johtajat, yhtenä tai useampana aikana, ovat olleet yhden tai toisen haaran jäseniä veljeskunnassa. Samaan aikaan, on loogista että CIA ei ole ainoastaan tukenut Muslimiveljeskuntaa Egyptissä, heidän vastaanotostaan Valkoisessa talossa Presidentti Eisenhowerin toimesta vuonna 1955 alkaen, mutta myös kaikkia sen ulkomaisia haaroja ja kaikkia irrallisia liikehdintöjä.By the same token, it is logical that the CIA has not only supported the Muslim Brotherhood in Egypt, since their reception at the White House by President Eisenhower in 1955, but also all its foreign branches and all the dissident groups. Lopuksi, kalifaatti josta Hassan el-Bana uneksi ja Ayman al-Zawahiri ja Abu Bakr al-Baghdadi teeskentelivät haluavansa, ei ole Islamilaisen kulta-ajan uudelleen tuotantoa vaan hämärän valtakautta.

Tämä vahvistettiin Laurent Fabiusin toimesta vuonna 2012, toisin sanoen, ennen jakautumista al-Qaïdan ja Daeshin osalta, hänen todetessaan: « Kentällä, ne suoriutuvat hyvin! »