Kukaan Lähi-idässä ei näytä olevan tietoinen että salaiset sopimukset joiden on tarkoitus tulla allekirjoitetuiksi 30. kesäkuuta 2015 Washingtonin ja Teheranin välillä, koskien monitasoisia sopimuksia ydinvoiman osalta – todennäköisesti uusivat pelisäännöt seuraavan vuosikymmenen ajaksi.

Nämä sopimukset saapuvat hetkellä jolloin Yhdysvalloista on tullut yksi maailman johtavia öljyn tuottajia ja on Saudi-Arabian ja Venäjän edellä. Johdannaisena tästä, he eivät tarvitse Lähi-Idän öljyä itsellensä, ja ovat vain kiinnostuneita siitä keinona pidättää maailmanmarkkinat dollareissa.

Tämän lisäksi, Washington on aloittanut uudelleen sijoittaman joukkojaan jotka sillä on ollut sijoittautuneena Länsi-Europpassa ja Lähi-Idässä Kauko-Itään. Tämä ei tarkoita että se olisi hylkäämässä näitä alueita, mutta se haluaa löytää toisen tavan varmistaa niiden turvallisuus.

Israël

Tietojemme mukaan, viimeisten 17 kuukauden ajan (toisin sanoen, sen jälkeen kun neuvottelut Washingtonin ja Teheranin välillä alkoivat, jotka ovat itse asiassa jatkuneet viimeiset 27 kuukautta), Tel-Aviv on osallistunut salaisiin neuvotteluihin Saudi-Arabian kanssa. Erittäin korkeatasoisia delegaatioita on tavannut viisi kertaa – Intiassa, Italiassa ja Tsekin Tasavallassa.

Yhteistyö Tel-Avivin ja Riyadhin kanssa on osa Yhdysvaltain suunnitelmaa luoda « Yhteiset Arabien Puolustusvoimat », Arabian Liigan puitteissa, mutta Israelin komennuksessa. Tämä « Voima » on jo olemassa Yemenissä, missä Israelin pilotit lentävät Saudien pommikoneita Arabien liittoutuman puitteissa joiden päämaja on israelilaisten toimesta perustettu Somalimaan alueelle, ei tunnustettu valtio joka sijaitsee Bab el-Mandeb -salmien toisella puolella [1].

Kuitenkaan, Riyadh ei pyri virallistamaan tätä yhteistyötä niin pitkään kuin Tel-Aviv kieltäytyy Arabien rauhan aloitteesta, joka on esitetty Arabi-liigalle vuonna 2002 Prinssi Abdullahin toimesta ennen kuin hänestä tuli kuningas [2].

Israël ja Saudi-Arabia ovat saavuttaneet sopimuksen useista tavoitteista.

Poliittisella tasolla:

 Persianlahden valtioiden « demokratisoimiseksi », toisin sanoen, jotta liitettäisiin ihmiset heidän maidensa hallintaan, samalla kun vahvistetaan monarkin ja Wahhabilaisen elämäntavan pettämättömyys; Muuttaakseen poliittista järjestelmää Iranissa (eikä enää käynnistetä sotaa Irania vastaan) ;

 Jotta luotaisiin itsenäinen Kurdistan tavalla jolla heikennettäisiin Irania, Turkki (tosiseikasta että se on Israëlin pitkäaikainen liittolainen), ja Irak (mutta ei Syyria, joka on jo vahvasti heikennetty).

Taloudellisella tasolla:

 Jotta voitaisiin käyttää hyväksi Rub’al-Khalin öljykenttiä ja organisoida liittovaltio Saudi-Arabian, Yemenin, ja ehkä Omanin Yhdistyneiden Arabi-Emiraattien välillä;

 Jotta voitaisiin käyttää hyväksi Ogadenin öljykenttiä, jotka ovat Etioopian hallinnan alaisia, varmistaan Yemenin Adenin satama, ja rakentaa silta joka linkittää Djiboutin ja Yemenin.

Toisin sanoen, kun Tel-Aviv ja Riyadh ovat pyrkimässä parhaaseen vaihtoehtoon huonossa vaihtokaupassa, ja hyväksmässä että kaksi kolmasosaa Irakista, Syyriasta, ja puolet Libanonista tulle ohjatuksi Iranin toimesta, he aikovat:

 Varmistaa että Iran luopuu vallankumouksensa viennistä;

 Hallitakseen loppuosaa alueesta jättäen Turkin ulkopuolelle, joka otti roolin Saudi-Arabialta kansainvälisen terrorismin valvonnassa, ja on juuri hävinnyt Syyriassa.

Palestiina

Kansainvälinen Palestiinan valtion tunnustaminen, Oslon sopimusten mukaisesti sekä Arabien rauhanaloitteen puitteissa, tulee olemaan vain muutamien kuukausien tilanne kun Yhdysvallat-Iran -sopimukset tulevat allekirjoitetuiksi.

Palestiinan yhdistynyt hallitus, joka ei ole oikeastaan koskaan toiminut, yht’äkkisesti erosi. Näyttää siltä että tietty Mahmoud Abbasin Fatah tulee laajalti tuetuksi kansan puolelta niin pian kuin Palestiinan valtio ottaa osaa Yhdistyneisiin kansakuntiin.

Hamas, joka vuodesta 2008 on edustanut vastarintaa, on yht’äkkisesti vienyt itseltään pohjaa virallistamalla jäsenyytensä Muslimiveljeskunnassa (kun Veljeskunta on pyrkinyt useisiin vallankaappauksiin Saudi-Arabiassa) ja myös kääntymällä väkivaltaiseen vastarintaa alueen ainoaa valtiota joka on loppukädessä myönteinen Palestiinaa kohtaan, Syyrian Arabitasavalta. Johdannaisena tästä, jotta se voisi puhdistaa kuvansa, se on päättänyt toimia suuremmalla huolella ja tukee vain väkivallattomia toimenpiteitä.

Palestiinan valtion tunnistaminen päättää sellaisten Palestiinalaisten oikeuden palata jotka ajettiin pois mailtaan, mutta avaa näille uuden statuksen. Yhdysvallat ja Saudi-Arabia tulevat investoimaan massiivisesti kehittääkseen uuden valtion taloutta.

Jo nyt, useat kandidaatit ovat muodostamassa jonoa korvatakseen Mahmoud Abbasin (joka on 80 vuotias, ja jonka valtuudet päättyivät vuonna 2009). Näiden joukossa on Mohammed Dahlan, aikaisempi turvallisuuspäällikkö joka on ollut epäiltynä Yasser Arafatin myrkytyksestä, ja jonka piti poistua maasta vuonna 2007. Työskenneltyään Yhdistyneissä Arabi-Emiraateissa, hän sitten hankki Montenegron kansallisuuden – kuten myös Thaimaan aikaisempi pääministeri, Thaksin Shinawatra - ja myöskin Serbian kansallisuuden. Hän palasi Palestiinaan helmikuussa entisten Hamasin vihollistensa avustamana. Hänestä oli tullu miljardööri ja hän osti taistelijoita ja vaaliääniä. Vakavampi kandidaatti voisi olla Marouane Barghouti, joka on tällä hetkellä suorittamassa viittä elinikäistä tuomiota israëlilaisessa vankilassa, ja joka voitaisiin vapauttaa rauhansopimuksen puitteissa. Hän on itse asiassa ainoa korruptoimaton Palestiinalainen henkilöllisyys joka on päässyt pakenemaan Mossadin tappajia.

Saudi-Arabia

Tätä taustaa vasten, matka Venäjälle Prinssi Mohamad bin Salmanin toimesta, joka on Saudi-Arabian Kuningas Salmanin poika, aiheutta yleistä tyytymättömyyttä ja lehdistön kampanjan jossa luotiin kuva että hän halusi neuvotella Venäjän avun lopettamisen Syyriaan. Käynti tapahtui viikko sen jälkeen kun Organisation of Islamic Cooperation -organisaation johtaja, Iyad bin Amin Madani oli vieraillut. Hänen mukanaan kulki useita ministereitä ja noin 30 liikemiestä. Saudien delegaatio otti osaa Taloudelliseen Foorumiin Pietarissa, jossa Prinssin vastaanotti Presidentti Vladimir Putin.

Sen luonnista alkaen, Wahhabiitti-kuningaskunta on ylläpitänyt etuoikeutettuja suhteita Yhdysvaltain kanssa ja pitänyt Neuvostoliittoa ja sittemmin Venäjää, vihollisina. Tämä näyttää nyt muuttuvan.

Taloudellisten sopimusten allekirjoitukset ja yhteistyö, käynnistävät politiikan uuden muodon. Saudi-Arabia on ostanut 19 ydinvoimalaa, on sopinut osallistumisesta Venäjän ohjelmaan avaruuden tutkimuksen osalta, ja myös neuvotellut öljysopimuksia joiden yksityiskohdat eivät ole vielä tulleet julkaistuiksi.

Välttääkseen mitään epäselvyyttä tästä uudelleen sovittelusta, Presidentti Putin sanoi että Venäjä ei tuota mitään muutosta tuelleen Syyrialle, ja avustaa kaikissa poliittisissa ratkaisuissa jotka heijastavat Syyrian kansan toiveita. Aikaisemmissa lausunnoissa, hän on ilmaissut että tämä käsittää President el-Assadin tuen aina tämän seitsemän vuotisen valtakauden läpi johon hänet on demokraattisesti valittu.

Häviäjät tässä uudelleen asettelussa

Kaikki osoittaa siihen suuntaan että kun Yhdysvallat-Iran -sopimukset ovat tulleet allekirjoitettuiksi [3], häviäjät tulevat olemaan:

 Palestiinalaiset, joilta tullaan kieltämään heidän lähtökohtainen oikeutensa palata, jotka osalta kolme sukupolvea on taistellut;

 Turkki, joka saattaa maksaa korkean hinnan sen valtaunelmasta, sen tuesta Muslimiveljeskunnalle, ja sen tappiosta Syyriassa [4] ;

 Ranska, joka viimeisten neljän vuoden ajan on kamppaillut sen kolonialististen intressien uudelleen nostattamisen kanssa alueella, ja nyt löytää itsensä, lopuksi, vain yksinkertaisena Israëlin ja Saudi-Arabian toimittajana [5].

Käännös
Advanced Business Management Ltd

[1« La Force "arabe" de Défense commune », par Thierry Meyssan, Réseau Voltaire, 20 avril 2015.

[3« Que deviendra le Proche-Orient après l’accord entre Washington et Téhéran ? », par Thierry Meyssan, Réseau Voltaire, 18 mai 2015.

[4« Vers la fin du système Erdoğan », par Thierry Meyssan, Réseau Voltaire, 15 juin 2015.

[5« La prévisible défaite de la France au Moyen-Orient », par Thierry Meyssan, Réseau Voltaire, 8 juin 2015.