Voltaire-verkosto

USA:n INF-sopimuksen mitätöiminen Euroopan myötäilyn tuloksena

Pentagon on päättänyt sijoittaa Eurooppaan keskipitkän matkan ohjuksia, jotka muuttavat alueen taistelutantereeksi kahden Suuren välisen sodan tapahtuessa. Ei ole yllätys, että Nato ja Euroopan Unioni ovat hyväksyneet tämän Euroopan maiden itsemurhan.

| Rome (Italie)
+
JPEG - 53.3 ko

  Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeon 1. helmikuuta ilmoittama keskipitkän matkan ohjusten ”vapauttaminen” INF-sopimuksesta, aloittaa kuuden kuukauden laskennan aikaan, jolloin Yhdysvallat eroaa sopimuksesta. Joka tapauksessa Yhdysvallat katsoo itsensä vapaaksi testaamaan ja käyttämään sopimuksen kieltämiä aseita: maahan sijoitettuja keskipitkän matkan (500-5500km) ydinohjuksia .     Tähän kategoriaan kuuluvat Eurooppaan 1980-luvulla sijoitetut ydinohjukset: Pershing II ballistiset ohjukset, jotka Yhdysvallat sijoitti Länsi-Saksaan, ja maasta ladattavat risteilyohjukset, joita Yhdysvallat sijoitti Englannin, Italian, Länsi-Saksan, Belgian ja Hollannin alueille, sillä verukkeella, että suojelisivat Euroopan liittolaisia Neuvostoliiton omalle alueelleen sijoittamilta SS-20 -ballistisilta ohjuksilta .     INF - Keskimatkan ydinasevoimasopimus Nuclear Forces Treaty, jonka allekirjoittivat 1987 Gorbatsov ja Reagan, ja joka poisti kaikki tähän kategoriaan kuuluvat ohjukset, myös Comisoon Sisiliassa sijoitetut.      Washington uhkasi INF-sopimusta kun Yhdysvallat katsoi strategisen ylivoimansa Venäjään ja Kiinaan vähenevän. Vuonna 2014 Obaman hallitus syytti ilman minkäänlaisia todisteita Venäjää sopimuksessa kiellettyjen ohjusten testaamisesta (acronym 9M729) . Ja 2015 se ilmoitti, että ”Venäjän INF-sopimuksen loukkaamisesta johtuen Yhdysvallat harkitsee maahan sijoitettujen ohjusten käyttöönottoa”. Trumpin hallinto vahvisti suunnitelman: 2018 kongressi antoi luvan rahoitukselle tutkimusohjelmaan, jossa kehitetään ”maasta liikuteltavalta alustalta laukaistavaa risteilyohjusta”. Moskova kiisti, että sen ohjustyyppi rikkoisi sopimusta, ja syytti vuorostaan Washingtonia, että se olisi sijoittanut Puolaan ja Romaniaan torjuntaohjusjärjestelmän, jota voidaan käyttää laukaisemaan ydinkärjellä varustettuja risteilyohjuksia.     Tässä yhteydessä on välttämätöntä muistaa maantieteelliset tekijät: kun keskipitkän matkan Eurooppaan sijoitetun ydinohjuksen kantavuus voi riittää Moskovaan, samanlainen Venäjän omalle alueelleen sijoittama ohjus voi ulottua Euroopan pääkaupunkeihin, mutta ei Washingtoniin. Kääntäen se vastaisi tilannetta, jossa Venäjä sijoittaisi keskipitkän matkan ohjuksia Meksikoon.   Euroopan Nato-liittolaiset ovat tukeneet täysin USA:n suunnitelmaa INF-sopimuksen mitätöimiseksi. Pohjois-Atlantin neuvosto ilmoitti 4. joulukuuta 2018, että ”INF-sopimus on vaarassa Venäjän toiminnan takia”, ja syyttivät Venäjää ”rauhaa horjuttavasta ohjusjärjestelmän käytöstä”. Sama neuvosto ilmoitti eilen ”täydestä tuestaan Yhdysvaltain suunnitelmalle luopua velvollisuudestaan noudattaa INF-sopimusta, ja kehotti Venäjää käyttämään jäljellä olevat kuusi kuukautta ”palatakseen sopimuksen täyteen noudattamiseen” [1].     INF-sopimuksen kaatumista edisti myös Euroopan Unioni kun se YK:n yleiskokouksessa joulukuun 21. 2018 äänesti Venäjän ehdottamaa INF-sopimuksen säilyttämistä ja täytäntöönpanoa vastaan. Hylkäämisen puolesta äänesti 46, vastaan 43, tyhjää 78. EU – jonka 27 jäsenistä 21 on Nato-maita (koska eroamassa oleva Englanti on EU:n jäsen) – on täten täysin linjassa Naton kanssa, joka puolestaan ei eroa Yhdysvaltain kannasta. Periaatteessa siis EU myös näytti vihreää valoa uusien Yhdysvaltain ohjusten mahdolliselle sijoittamiselle Eurooppaan, mukaan lukien Italiaan.     Näin tärkeässä kysymyksessä Contin hallitus edeltäjiensä lailla on siirtynyt Naton ja EU:n kannalle. Ja koko poliittisella areenalla ei yksikään ääni ole noussut vaatimaan, että sen, miten YK:ssa äänestetään NFI-sopimuksesta, pitäisi olla parlamentissa päätettävä asia. Eikä yhtään ääntä ole noussut poliittisella areenalla vaatimaan parlamenttia päättämään YK:ssa äänestämisestä. Parlamentissa ei myöskään kukaan ole vaatinut Italiaa huomioimaan ydinsulkusopimusta Non-Proliferation Treaty , ja liittymään YK:n ydinaseet kieltävään sopimukseen, joka vaatii Yhdysvaltoja vetämään B61-ydinpomminsa valtiomme alueelta, ja pidättäytymään vuoden 2020 alusta alkaen sijoittamasta tänne uusia ja vieläkin vaarallisempia B61-12-pommeja. Jos Sisilian alueella on ydinaseita ja Yhdysvaltain strategisia tukikohtia, MUOS  ja JTAGS, se joutuu alttiiksi kasvavalle vaaralle Yhdysvaltain ja Venäjän joukkojen kohteena. Keskipitkän matkan ballistinen ohjus saavuttaa kohteensa 6-11 minuutissa. Hyvä esimerkki suvereniteettimme (perustuslakiimme kirjatun) ja turvallisuutemme puolustamisesta on Italian hallituksen vakuutus sulkea ovi maahanmuuttajille, mutta avata ovi selälleen USA:n ydinaseille.

Käännös
Tuula

Lähde
Il Manifesto (Italie)

Artikkeli on lisensoitu Creative Commons -lisenssin mukaisesti

Voltaire-verkoston artikkeleita voidaan tuottaa uudelleen vapaasti edellyttäen, että lähde on mainittuna, lähteiden eheyttä kunnioitetaan, eikä niitä käytetä kaupallisiin tarkoituksiin (lisenssi CC BY-NC-ND).

Voltaire-verkoston tukeminen

Vierailet tällä verkkosivulla etsien laadukkaita analyysejä joden avulla voit muodostaa henkilökohtaisen ymmärryksen tämän päivän maailmasta. Jotta voimme jatkaa toimintaamme, tarvitsemme tukeasi pyrkimyksiemme osalta.
Auta meitä vaikuttamaan myönteisesti.

Kuinka voit osallistua Voltaire-verkostoon?

Ryhmämme jäsenet ovat kaikki vapaaehtoisia.
- Ammattilaistason omalle äidinkielelleen kääntävät käännösalan ammattilaiset: voitte auttaa meitä kääntämällä artikkeleitamme.