Mitä et tiedä Yhdysvallat – Iran -sopimuksista

Salaiset kahdenkeskiset keskustelut

Alkaen maaliskuusta 2013, Yhdysvallat sekä Iran ovat käyneet läpi salaisia keskusteluja. Nämä julkisuudesta pois pidetyt yhteydenotot aloitettiin Omanissa. Iranilaisten osalta, jotka olivat tukehtumaisillaan taloudellisten ja rahapoliittisten hyökkäyksien johdosta, joille ei ole ollut historiallista ennakkotapausta, kyseessä ei ole ollut periksianto imperialismille, vaan saapuminen tulitaukoon muutamien vuosien ajaksi, juuri riittävän pitkäksi ajaksi palauttaa jonkin verran voimia. Yhdysvalloille, joka toivoo voivansa siirtää joukkojaan Lähi-Idästä Kauko-Itään, tämän mahdollisuuden tuli olla liitettynä erityisiin takuisiin niin että Teheran ei hyöytyisi sopimuksesta ja laajentaisi vaikutusvaltaansa kauemmas.

Yhdysvaltain tiimä johti kaksi ensiluokan neuvottelijaa, Jake Sullivan ja William Burns. Emme tiedä kuka suoritti Iranilaisen delegaation kokoonpanon. Jake Sullivan oli yksi Ulkoministeri Hillary Clintonin pääneuvonantajista, mutta ei jakanut tämän sokeaa tukea Israelille, eikä hänen viehätystään Muslimiveljeskunnan suuntaan. Hän organisoi sodat Libyaa ja Syriaa vastaan. Kun Rva Clinton heitettiin ulos Presidentti Obaman toimesta, Jake Sullivanista tuli neuvonantaja Vara-Presidentti Bidenin Kansallisen turvallisuuden virastoon (NSA). Näissä puitteissa hän otti osaa keskusteluihin Iranin kanssa. Mitä tulee William Burnsiin, hän on uradiplomaatti - josta on todettu että hän on yksi Yhdysvaltain parhaita. Hän liittyi keskusteluihin ominaisuudessaan Valtiosihteeri John Kerryn adjutanttina.

Ainakin kaksi päätöstä on syntynyt näiden keskustelujen pohjalta. Ensimmäiseksi, Iranin ylin johtaja, Ajatollah Ali Khamenei, suostui huolehtimaan siitä että Esfandiar Rahim Mashaie – aikaisempi Vallankumouksellisen vartioston Tiedustelupalvelun päällikkö, nyt Kansliapäällikkö ja lain puitteissa sukua avioliiton kautta Mahmoud Ahmadinejadille – jätettiin Presidentti-kilvan ulkopuolelle. Tällä tavoin, Iran madaltaa profiiliaan kansainvälisissä tapauksissa. Edelleen tämän pohjalta, Yhdysvallat huolehtii siitä että heidän Iranin vastaiset liittolaisensa madaltavat profiiliaan, ja vapauttavat 5+1 -neuvottelut koskien ydinvoimaa sillä tavoin että pakotteet saadaan päättymään.

Ja todella, kaikkien yllätykseksi, Perustuslaillisen vartioston neuvosto (jonka jäsenistä puolet oli nimitetty ajatollah Khamenein toimesta) sensuroi Esfandiar Rahim Mashaien ehdokkuuden, kun taas vaaligallupit projektoivat hänet ensimmäisen kierroksen voittajaksi. Vallankumouksellisten rivistöjen jakautumisen ansiosta, Ylimmän johtajan taidokkaasti kultivoimana, Sheikki Hassan Rohani valittiin tämän sijasta. Hän oli tilanteeseen soveltuva henkilö, nationalistinen saarnamies, ja oli toiminut ydinvoiman kysymysten pääasiallisena neuvottelijana vuosina 2003 - 2005. Hän oli hyväksynyt kaikki eurooppalaiset vaatimukset ennen kuin vapautettiin toimistaan Mahmoud Ahmadinejadin taholta tämän tullessa Presidentiksi. Hra Rohani oli opiskellut perustuslakia Skotlannissa, ja oli ensimmäinen Iranilainen johon otettiin yhteyttä Israelin ja Yhdysvaltain toimesta Irangaten aikana. Yritetyn ’värivallankumouksen’ aikana vuonna 2009, CIA:n organisoimana sekä ajatollahien Rafsanjanin ja Khatamin avustamana, hän otti lännen ajaman linjan Presidentti Ahmadinejadia vastaan. Samaan aikaan, hänen asemansa saarnamiehenä mahdollisti mollahien julistamaan valtiovallan Vallankumouksen vartiostolta.

Lisäksi, Yhdysvallat myös antoi ohjeita Saudi-liittolaisilleen madaltaa profiiliaan sekä tarjota hyväntahtoisen tervetuliaistoivotuksen uudellen Iranilaiselle hallitukselle. Muutamien kuukausien ajan, Riyad ja Teheran olivat yhtä hymyä, kun Sheikki Rohani suoritti henkilökohtaisen yhteydenottonsa Yhdysvaltain vastapuolensa kanssa.

Valkoisen talon suunnitelma

Valkoisen talon ideana oli huomioida Iranilaisten onnistumiset Palestiinassa, Libanonissa, Syyriassa, Irakissa ja Bahrainissa ja jättää Teheran nauttimaan vaikutusvallastaan näissä maissa ja vastavuoroisesti luopua vallankumouksensa laajentamisesta. Jättäen idean Lähi-Idän jaosta venäläisten kanssa, Washington oli nyt tarkastelemassa mahdollisuutta jakaa se Saudi-Arabian ja Iranin kanssa ennen joukkojensa siirtämistä.

Tämän mahdollisen jaon ilmoittaminen yht’äkkisesti vahvisti alueellisten tapahtumien jakoa Sunni (Saudi) - Shiia (Iran) -konfliktina, joka on absurdia, koska johtajien uskonnot eivät yleensä käy yksi yhteen näiden tukijoukkojen kanssa.

Kuitenkin, tämä jako toi Lähi-Idän takaisin Bagdad-liiton [1] aikakaudelle, toisin sanoen, Kylmään sotaan, lukuun ottamatta tosiseikkaa että Iran nyt esitti Neuvostoliiton osaa, ja vaikutusvallan vyöhykkeet olivat jakautuneet eri tavoin.

Lukuun ottamatta tosiseikkaa että tämä voisi vain ärsyttää nykyistä Venäjän Federaatiota, tämä uusi jako veti Israelin takaisin aikakaudelle jolloin sillä ei ollut Yhdysvaltain tukea. Pääministeri Benjamin Netanyahun näkökulmasta, a maansa puolueellinen laajentaja jonka kantana on "Eufratekselta Nillille», tämä ei ollut hyväksyttävissä. Tästä johtuen hän pyrki kaikkien valtuuksiensa puitteissa sabotoimaan jatkuvaa ohjelman toteutusta.

Tästä johtuen, huolimatta siitä että sopimus koskien ydinvoiman kysymyksiä joka saavutettiin Genevessä vuoden 2014 alussa, Yhdysvaltain neuvottelija, Wendy Sherman, ajoi Israelin vaatimuksia panosten nostattamiseksi. Hän yllättäen vahvisti että Washington ei yksinkertaisesti hyväksyisi takeita että Iranin puolelta olisi mahdotonta rakentaa ydinasetta, mutta vaati myös takeita että se luopuisi ballistisista ohjuksista. Tämä hämmästyttävä vaatimus hylättiin Kiinan ja Venäjän taholta, jotka ilmaisivat että sen kaltainen vaatimus ei ollut sisällytettynä Ydinaseiden lakkautus-sopimukseen tai 5+1 -muodostelman lähtökohtiin.

Tämä uusi asetelma tuo esiin että ydinpommi ei koskaan ollut Yhdysvaltain lähtökohtainen huolenaihe, huolimatta siitä että nämä käyttivät tätä ennakkoasetelmassa rajoittaa Irania hirvittävin taloudellisin ja rahapoliittisin hyökkäyksin. Lisäksi, Presidentti Obama epäsuorasti tunnusti tämän puheessaan huhtikuun toinen päivä, viitaten Ylimmän johtajan fatwaan joka kieltää tämän kaltaisen aseen [2]. Todellisuudessa, Iranin Islamilainen Tasavalta hylkäsi ydinohjelmansa vähän ajatollah Khomeinin julistuksen jälkeen koskien joukkotuhoaseita vuonna 1988. Tästä hetkestä lähtien, Teheran jatkoi vain siiviilikäyttöön pohjautuvaa tutkimusta, huolimatta siitä että jotkin tämän tutkimuksen elementit saattoivat omata sotilaallisia yhteyksiä, esim. sotalaivojen käytössä. Imaami Khomeinin näkökulmasta tuli laki ajatollah Khamenein fatwalla, 9. elokuuta 2005 [3].

Joka tapauksessa, vaikka Washington pitää Benjamin Netanyahua "hysteerisenä fanaatikkona", se vietti vuoden 2014 pyrkimyksellä löytää sopimuspohjaa Tsahalin kanssa. Idea vaiheittain toi itseään esiin että alueellisessa jaossa Saudi-Arabian ja Iranin välillä, tuli olla suojausjärjestelmä juutalaiselle siirtomaalle. Tämä antoi pohjaa projektille luoda uudenlainen Bagdadin liitoutuma – alueelliset NATOn ilmentymät, virallisesti asetettuina Saudi-Arabian johdon alle jotta se olisi Arabien hyväksymä, mutta todellisuudessa Israelin johtama - aivan kuten vanha liittoutuma oli Yhdysvaltojen johtama huolimatta siitä että nämä eivät olleet edes jäseniä. Tästä projektista tuli julkinen President Obaman toimesta tämän Kansallisen puolustuksen ohjelmassa, helmikuun 6. päivä, 2015 [4].

Ydinasesopimusta ja talouspakotteiden päättymistä täten viivästytettiin. Washington organisoi Tsahalin kapinan Benjamin Netanyahua vastaan, ollen vakuuttuneita että Pääministeri ei pysyisi vallassa pitkään. Mutta, huolimatta Israelin turvallisuuden komentajien luomuksesta ja huudoista lähestulkoon kaikkien vanhojen ylimpien upseereiden puolelta olla äänestämättä Netanyahua, hän onnistui vakuuttamaan kannattajilleen että hän olisi ainoa henkilö juutalaisen siirtomaan puolustamisessa. Hänet äänestettiin uudelleen valtaan.

Koskien Palestiinaa, Washington ja Teheran hyväksyivät Israelin tilanteen jäädyttämisen ja Palestiinan valtion luomisen Oslon sopimusten mukaisesti. Netanyahu, joka ei ainoastaan vakoillut 5+1 neuvotteluja, mutta myös salaisia kahdenkeskisiä keskusteluja, reagoi voimakkaasti julkisella ilmoituksella että niin pitkään kuin hän olisi elossa, Israel ei koskaan hyväksyisi Palestiinan valtion tunnustamista. Hän täten julisti että Tel-Avivilla ei ollut aikomusta kunnioittaa omaa allekirjoitustaan Oslon sopimuksissa, ja oli vain jatkanut neuvottelujaan Palestiinan viranomaisten kanssa viimeiset kaksi vuosikymmentä saadakseen aikaa.

Yhdistetyt Arabivoimat

Kärsimättömänä tämän päättämiseksi, Washington ja Lontoo valitsivat Jemenien kapinan päätökseksi. Huti-Shiiat, liittoutuneina ex-Presidentti Salehille uskollisten sotilaiden kanssa, olivat vaatineet ja saavuttaneet Presidentti Hadin virasta luopumisen, joka yllättäen muutti mielensä. Todellisuudessa, Hadi ei ollut pitkään aikaan ollut laillinen tai lainmukainen johtaja. Hän oli laajentanut valtuuksiaan virkakautensa lopussa sitoumusten pohjalta joita hänellä ei ollut aikomusta kunnioittaa. Yhdysvallat tai Yhdistynyt Kuningaskunta ei omannut mitään erityistä sympatiaa kummallekaan osapuolelle joita nämä olivat tukeneet eri aikoina. Ne sallivat Saudi-Arabian vahvistaa että tämä vallankumous oli vallankaappaus, ja yrittää uudelleen vielä kerran liittää maan. Sotilaallinen operaatio organisoitiin Lontoon toimesta tukea Adenia Somalimaan piraattivaltion toimesta. Samaan aikaan, käyttämällä Jemenien kriisiä taustatekijänä, Arabiliiga julkaisi Arabien osan uudessa alueellisessa NATO:ssa – Yhdistetyissä Arabivoimissa.

Kolme päivää myöhemmin, 5+1 sopimukset, jotka olivat neuvoteltuina vuotta aikaisemmin, julkistettiin myöskin [5]. Kuitenkin, väliajalla, Valtiosihteeri John Kerry ja his hänen Iranilainen vastakappaleensa, Mohammad Javad Zarif, kuluttivat kokonaisen päivän käyden läpi kaikki keskustelun poliittiset kohdat. Päätettiin että Washington ja Teheran laskisivat painetta Palestiinassa, Libanonissa, Syyriassa, Irakissa ja Bahrainissa seuraavien kolmen kuukauden ajaksi ja että Geneven sopimus ei tulisi allekirjoitetuksi ennen kesäkuun loppua, ja tulisi pysymään voimassa seuraavat 10 vuotta mikäli molemmat osapuolet pitäisivät sanansa.

Seuraamukset

– On todennäköistä että seuraavan kolmen kuukauden aikana, Netanyahu pyrkii suorittamaan toisen yrityksen sabotoida Yhdysvaltain suunnitelman. Tästä johtuen ei olisi yllättävää jos tulemme näkemään joitain julistamattomia terroristitoimia tai poliittisia salamurhia, vastuu joka voidaan asettaa Washingtonille tai Teheranille, jotta voidaan pysäyttää allekirjoitus joka on tavoitteena suorittaa 30. kesäkuuta 2015.

Tästä johtuen tulisi olemaan loogista Washingtonin näkökulmasta rohkaista poliittista kehitystä Israelissa joka rajoittaisi Pääministerin valtaa. Erittäin kova puhe Presidentti Reouven Rivlinin toimesta, kun hän vaati Netanyahua muodostamaan seuraavan hallituksen, tulisi lukea sen kaltaisena.

– Jemeniä ei ole koskaan käyty läpi kahdenkeskisissä keskusteluissa. Jos sopimus allekirjoitetaan, Jemen saattaa tästä johtuen pysyä ainoana olemassa olevana riidanaiheena alueella seuraavan 10 vuoden kuluessa.

– Washingtonin viedessä päätökseen sopimuksen Teheranin kanssa ja edistäen sotilasliittoutumaa Saudi-Arabian kanssa, se samaan aikaan toteuttaa vastakkaista politiikkaa näiden valtioiden yhteiskunnissa. Toisaalta, se suosii alueiden jakoa valtioiden välillä, ja toisaalta, se jakaa yhteiskuntia terrorismin avulla, mennen niin pitkälle että luovat terroristien alivaltion, Islamilaisen Emiraatin ("Daesh").

– Alkuperäisesti, Yhdysvallat oli suunnitellut perustaa Yhdistetyt Arabivoimat Persian Lahden valtioiden ja Jordanian kanssa, ehkä jopa Marokon kanssa myöhemmin. On olemassa yhdenmukaisuus kyseessä olevien valtioiden välillä. Kuitenkin, Oman ei ole pitänyt etäisyyttään, huolimattaan jäsenyydestään Gulf Cooperation Council -organisaatiossa. Ja Saudi-Arabia pyrkii käyttämään vaikutusvaltaansa tarjotakseen jäsenyyttä Egyptille ja Pakistanille, huolimatta siitä että jälkimmäinen ei ole Arabimaa.

Egyptin osalta, Kairolla ei ole tilaa toimia ja sen tulee hyväksyä kaikki pyynnöt olematta suoritamatta mitään toimenpiteitä. Maa itsessään ei omaa mitään resursseja itsensä tukemiseen ja on kykeneväinen tukemaan väestönsä ruokkimista vain kansain-välisen tuen turvin, Saudi-Arabian, Yhdistyneiden Arabi-Emiraattien, Venäjän ja Yhdysvaltojen ansiosta. Egypti vedettiin operaatioon "Decisive Tempest" Jemenissä, uudelleen etelän rinnalla, aivan kuten sisällissodassa (1962-1970), paitsi että aiemmat kommunistit ovat sittemmin liittyneet al-Qaidan jäseniksi, ja että Kairo on nyt Saudi-monarkian liittolainen. Selkeästi, Egyptin tulee pyrkiä pois tästä sotkusta niin nopeasti kuin mahdollista.

– Levantin ja Persian Lahden toisella puolella, alueellisen tilanteen kehitys tulee tuottamaan ongelmia Venäjälle ja Kiinalle. Moskovalle, huolimatta siitä että 10-vuotinen tulitauko on hyvä uutinen, on katkera pala luopua sen omista toiveista Iranin hyväksi, yksinkertaisesti koska vaadittiin liian pitkään rakentaa sen voimia Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Tämä on sopimuksen tarkoitus Syyrian kanssa kehittää sen sotilassatamaa Tartusissa. Venäjän laivaston on saavutettava uudelleen kestävä asema Välimerellä, sekä Syyriassa että Kyproksella.

Koskien Kiinaa, Yhdysvallat-Iran tulitauko aiheuttaa nopeasti joukkojen siirtymistä Persian Lahdelta Kauko-Itään. Jo nyt, Pentagon on muodostamassa suurinta sotilastukikohtaa maailmassa Bruneihin. Pekingille tästä on muodostunut sotilaallinen kilpailu tuoda sotilasvoimansa kehityksen kärkeen - Kiinan on kyettävä kohtaamaan Yhdysvaltojen imperiumi ennen kuin Yhdysvallat on valmis hyökkäämään tätä vastaan.