Paljastuksia – Lafarge-Holcimin jihadi

Päivämäärällä 2. maaliskuuta, 2017, yhtiö Lafarge-Holcim ilmoitti, että sen Syyrian tytäryhtiö, UNO:n päätösten vastaisesti, oli «maksanut rahasummia kolmansille osapuolille, mukaan lukien tietyt osapuolet, jotka ovat pakotteiden alaisia, voidakseen tuottaa järjestelyjä tiettyjen aseistettujen ryhmien kanssa, mahdollisuudella ylläpitää yhtiön toiminnot ja varmistaa sen työntekijöiden ja toimitusten turvallinen kulku tehtaalle/tehtaalta» [1].

Sementtiyhtiö on jo ollut kahden tutkinna kohteena. Ensimmäinen käynnistettiin Sherpa ja ECCHR -yhdistysten toimesta, 15. marraskuuta 2016, ja toinen käynnistettiin Ranskan talousministeriön toimesta Molemmat reagoivat väitettyihin paljastuksiin, jotka tuotti Le Monde, ja joiden mukaan Lafarge maksoi varoja Daeshille, UNO:n päätösten vastaisesti.

On tärkeää havaita, että artikkelit, jotka julkaistiin 2. maaliskuussa sivustolla Intelligence Online (luottamuksellinen Le Monden omistama sivusto) ja Le Monden omilla sivuilla 22. kesäkuuta 2016, kirjoitettiin lehtimiehen toimesta, joka ei ole missään tekemisissä näiden uutislähteiden kanssa - hän on nimeltään Dorothée Myriam Kellou. Tämä nuori nainen opiskeli Georgtownin yliopistossa. Hänen lausuntonsa vahvistettiin kirjassa, jonka kirjoitti Jacob Waerness, Risikosjef i Syra, jossa aikaisempi työntekijä kuvaa pelottavaa turvallisuustilannetta Lafargen henkilöstön kohdalla Syyriassa. Kirjoittaja pyrki yhteistyöhön sementtiyhtiön kanssa kirjansa jullkaisemisen jälkeen.

Le Monden puolittaiset paljastukset organisoitiin yhteistyössä Lafarge-Holcimin kanssa, jotta voitiin kiinnittää julkisuuden ja tuomarien huomio yhteen yksityiskohtaan – nimittäin siihen että olisiko heidän pitänyt hyväksyä panttivankeus Daeshin toimesta.

Totuus on paljon pahempaa kuin tämä.

Valmistelut sotaan Syyriaa vastaan

Kesäkuussa 2008, NATO organisoi vuosittaisen Bilderberg-ryhmän tapaamisen [2] Chantillyssä (Yhdysvallat), jonka aikana Hillary Clinton ja Barack Obama esittelivät itsensä osallistujille.

120 osallistuvan henkilön joukossa olivat Bassma Kodmani (tulevaisuuden puheenjohtaja Syyrian kansalliselle liitolle) ja Volker Perthes (tuleva Jeffrey Feltmaniin avustaja UNO:lla, Syyriaa varten). Väittelyn aikana koskien Yhdysvaltain ulkopolitiikan pysyvyyttä, nämä korottivat äänen kehuakseen Muslimiveljeskunnan tärkeyttä sekä roolia, jota he voivat kehittää arabimaailman «demokratisoinnissa».

Jean-Pierre Jouyet (tuleva Elyséen pääsihteeri), Manuel Valls (tuleva Ranskan pääministeri) ja Bertrand Collomb (Lafargen johtaja) olivat läsnä Henry R. Kravisin (tuleva Daeshin rahoituskoordinaattori).

Lafarge Syyriassa

Lafarge on maailman johtava sementtiyhtiö. NATO antoi sen tehtäväksi hoitaa jihadistien bunkkerien rakentamisen Syyriassa, sekä uudelleen rakentamisen Irakin sunni-alueella. Vaihtokaupassa, Lafarge mahdollisti liittoutuman hallinnoivan sen tehtaita näissä kahdessa maassa, erityisesti tehdasta Jalabiyehssa (Turkin rajalla, Alepon pohjoispuolella). Kahden vuoden ajan, monikansallinen yritys toimitti materiaalit ja laitteiston giganttisen maanalaisen linnoitusjärjestelmän hyväksi, joka mahdollisti jihadistien vastustavan Syyrian arabiarmeijaa.

Lafarge on tällä hetkellä Yhdysvaltain kansalaisen Eric Olsenin johtama, joka on yhdistänyt yhtiöönsä Sawirisin veljesten ja Firas Tlassin tehtaat. Jälkimmäinen on Kenraali Moustapha Tlassin poika, kenraali on Presidentti Hafez el-Assadin aikaisempi puolustusministeri. Hän on Kenraali Manas Tlassin veli, jonka Ranska kerran aikaisemmin halusi tehdä Syyrian presidentiksi. Hän on myös Nahed Tlass-Ojjehin veli, saudi-arabialaisen asekauppiaan Akram Ojjehin veli – hän työskentelee Franz-Olivier Giesbertin kanssa.

Linkit Lafargen ja Ranskan erikoisjoukkojen välillä hoidetaan Bertrand Collombin (josta tuli monikansallisen yhtiön kunniatoimitusjohtaja) ja Kenraali Benoît Pugan (presidenttien Sarkozy ja Hollande henkilöstöpäällikkö) välillä.

Le Monden ensimmäiset valheet

Ensimmäiseksi, Syyrian palkkasotilaita vastustava verkossa toimiva uutistoimisto, Zaman Al-Wasl, julkaisi sähköposteja, jotka osoittivat että Lafarge maksoi varoja Daeshille. Sitten Le Monde julkaisi artikkelinsa ja otti asiakirjat Zaman Al-Waslilta tämän Internet-sivustolta (vaikkakin löydät ne tästä Internet-sivustollamme).

Le Monden mukaan, monikansallinen hankki öljyä pitääkseen tehtaansa käynnissä. Kuitenkaan, tämä ei pidä paikkaansa – tehdas toimii lähestulkoon ainoastaan hiilellä, jota yhä toimitettiin Turkista. Havaitsematta paljastuksensa suuruutta, päivittäislehti ilmaisi, että Lafarge tuotti 2,6 M metritonnia sementtiä vuodessa, joka toimitettiin «kapinallisten alueille».

Ja kuitenkin koko hirvittävän sodan läpi, siviilit eivät vastaanottaneet lupia rakentaa näille vyöhykkeille.

Jihadistien bunkkerien rakentaminen

2,6M metritonnia kahden vuoden ajan tuottaa n. kuusi miljoonaa metritonnia «kapinallisten» tuottamana. Laita sanan «kapinallinen» lainausmerkkeihin, koska nämä taistelijat eivät ole syyrialaisia – vaan tulevat kaikkialta muslimimaailmasta, mukaan lukien Eurooppa.

Tämä betonin määrä on verrattavissa siihen mitä Saksan hallitus käytti, vuosina 1916-17, rakentaakseen Siegfried-linjan. Alkaen heinäkuussa 2012, NATO – mukaan lukien Ranska – on organisoinut asemasodan strategian mukaisesti, jonka on kuvannut Abou Moussab «The Syrian» hänen 2004 kirjassaan, Management of Savagery.

Voimme kuvitella sotilasinsinöörien määrän NATOn insinööriryhmistö – mukaan lukien ranskalaiset – jotka olivat tarpeen näiden laajojen rakennelmien rakentamiseksi.

Lafarge, Clintonit ja CIA

1980-luvulla, Lafargea puolusti sen Alabaman saastutusoikeudenkäynnissä kuuluisa lakinainen, tietty Hillary Rodham-Clinton. Tämä onnistui vähentämään Yhdysvaltain ympäristöviraston tuottamaa sakkoa vain 1,8 miljoonaan dollariin.

George Bush vanhemman hallinnon aikana, Lafarge auttoi CIA:ta kuljettamaan laittomasti Irakiin aseet, joita käytettäisiin myöhemmin kapinan aikana, jolloin Irakia käytettäisiin Kuwaïtiin hyökkäämiseen, ja kansainvälinen liittoutuman suunniteltiin saapumaan paikalle ja vapauttamaan se.

Saman jakson aikana, Hillary Rodham-Clintonista tuli monikansallisen hallinnoija, virka, jonka hän jätti kun hänen aviomiehensä valittiin Valkoiseen taloon. Presidentti Bill Clinton vähensi sitten 600,000 dollaria sakosta, jota hänen vaimonsa ei kyennyt välttämään Lafargelle. Hyvät suhteet jatkuivat heidän välillään, sen jälkeen kun sementtiyhtiö lahjoitti 100 000 dollaria Clintonin säätiölle vuonna 2015, ja sen uusi CEO, Eric Olsen, ei koskaan välttele kuvaansa otettavaksi Hillary Clintonin kanssa.

Venäjän sotilaallinen väliintulo

Syvällä bunkkereissaan, jihadistit eivät olleet peloissaan Syyrian Arabiarmeijan suhteen, eikä asemien pito ollut hankalaa. Kahden vuoden ajan, maa jaettiin kahdeksi, koska hallitus valitsi säästää väestön ja täten hylätä alueen.

Venäjän tullessa väliin, vastaten Syyrian hallituksen pyyntöön, sen tehtävänä oli tuhota jihadistien bunkkerit ne lävistävillä «bunker-buster» -pommeilla. Toiminnon oli tarkoitus kestää kolme kuukautta, syyskuusta 2015 aina ortodoksiseen jouluun asti (6. tammikuuta, 2016). Kuitenkin, Lafarge-Holcimin rakennelmien laajuus oli niin massiivinen että Venäjän armeija tarvitsi kuusi kuukautta työn päättämiseksi.

Lopuksi

Kun kansainvälinen yhtiö Lafarge-Holcim päätti tehtävänsä NATOn Military Engineering Corpsin kanssa, se sulki tehtaansa ja lainasi sen liittoutuman käyttöön. Joten tehdas Jalabiyehissa muunnettiin Yhdysvaltain, Ranskan, Norjan, ja Iso-Britannian päämajaksi, jotka miehittivät Syyrian pohjoisosaa laittomasti.

Toisin kuin Le Monden väittämä, tässä ei ole lainkaan kyseessä surullinen tarina rakennusyhtiöstä, joka joutui neuvottelemaan jihadistien kanssa, voidakseen huolehtia henkilöstöstään. Lafarge-Holcimin vastuualueena on sen keskeinen rooli laajassa sotilastoiminnossa Syyria tuhoamisen osalta - salainen sota, joka on vienyt satojen tuhansien ihmisten elämän.