Washington näyttää luopuneen Levantin alueen kartan uudelleen muokkauksesta ja siirtyneen kokonaan toisen kartan kokonaisuuteen. Kuitenkin, ensimmäisen hankkeen epäonnistuminen, sekä Syyrian kansan sinnikkyys eivät anna hyvää lähtökohtaa tämän uuden suunnitelman täytäntöönpanolle. Thierry Meyssan käy läpi edellytettävät mukautukset sekä jaon, jonka tämä on luonut liitoutumassa: toisella puolella on Yhdysvallat, Israel ja Saudi-arabia, ja taas toisella puolella ovat Ranska ja Turkki.
Washington ei enää halua kaataa Syyrian Tasavaltaa siksi, että se katsoo, että kansallinen liittoutuma ei kykene hallitsemaan eikä se halua nähdä maan ajatuvan hallitsemattomaan anarkiaan. Todellakin, toisin kuin Libya ja Irak, Syyria ja Israel ovat vierekkäisiä, joten kaaos tällä alueella saattaa olla kohtalokas Yhdysvaltain suojatille.
Yhdysvaltain sotilasesikunta on uudelleen arvioinut mukauttavaa hanketta, Laajamittaista lähi-itää koskevaa aloitetta (Greater Middle East Initiative), joka on määritetty vuonna 2001, ja jonka kartta julkistettiin eversti Ralph Petersin keskusteluiden aikana joita käytiin Baker-Hamilton komissiossa [1]. Ryhmittymä Obaman hallinnon sisällä pyrkii toteuttamaan uuden suunnitelman luomista: samanaikainen sekä Irakin että Syyrian uudelleen muokkaus viideksi valtioksi, mukaan lukien kaksi rajoja ylittävää valtiota.
Ban Ki-Moonin Irakissa oleskeleva edustaja, saksalainen uuskonservatiivi Martin Kobler, raportoi merkillisellä tavalla Irakin ja Syyrian taistelukenttien yhteensulautumisen Turvallisuusneuvostolle heinäkuussa 2013. [2]
Tämän uuden suunnitelman alueellinen kartta julkaistiin syyskuussa 2013 toimittaja Robin Wrightin toimesta, joka toimi tällöin tutkijana Yhdysvaltain Institute of Peace -laitoksessa joka on yksi Pentagonin aivoriihiä. [3]
Tässä ennakoidaan kolme neljäsosaa Syyrian alueen jyrkästä pienenemisestä. Tätä tuetaan tällä hetkellä Israelin taholta, kuten todettiin puolustusministeri Moshe Yaalonin matkan aikana Yhdysvaltoihin. [4]
Washingtonin aikomuksena on säilyttää tasavalta ainakin Israelin rajalla, Damaskoksessa ja Välimeren rannikolla. Sen sijaan Ranska ja Turkki eivät halua yhdisää Irakin Kurdistania ja Syyrian pohjoisosaa, jotka väistämättä johtaisi Turkin jakautumiseen. He eivät myöskään halua menettää laajaa Sunnistania joka ottaisi haltuunsa osan Irakista joka on Daeshin miehittämä, sekä Syyrian autiomaata ja joka hyödyttäisi vain Yhdysvaltoja ja Saudi-Arabiaa.
Tästä johtuen, Pariisi ja Ankara ovat ennen kaikkea pyrkineet poistamaan tai ovat poistaneet PYG-kurdit (PKK-liittolaiset jotka suosivat Kurdistanin perustamista Turkkiin ja näin ollen vihamielisiä Yhdysvaltain projektille näennäisen Kurdistanin perustamiselle) ja palauttavat Washingtonin alkuperäisen "Arabikevät Syyriassa" -luonnoksen: asettaa Muslimiveljeskunta valtaan Damaskoksessa.
Huomioiden Syyrian kansan sitkeyden ja jatkuvat voitot sen armeijaan osalta yli vuoden ajan, Washington ei ole kuitenkaan varma suunnitelmansa mahdollisesta toteutettavuudesta. Myöskin, Presidentti Obama on kaavaillut Iranin osallistamista. Hän kirjoitti salaa vallankumousjohtajalle, Ajatollah Ali Khameneinille, tarjoten tälle liitolaisuutta murskata Daesh, jos - ja vain jos - tämä hyväksyy Šeikki Hassan Rohanin hallituksen kanssa Wienissä neuvotellun pöytäkirjan [5]. "Murskata Daesh" voi tarkoittaa joko Irakin ja Syyrian kansojen vapauttamista joita se hallitsee ja palata status quo ante bellum [6] tilaan, tai että realismin puitteissa asennetaan laillinen hallitus sen tilalle, joka tarkoittaa Wright-suunnitelman tavoitteen toteutumista.
Reaktio ehdotetun Irak-Syyria-Sunnistanin luomisen osalta, Hizbollahin pääsihteeri Hassan Nasrallah käytti tilaisuuden Ashuran osalta hyväkseen ja paheksui Saudi-Arabian vastuuta Takfirismin kehittämisessä [7]. Näin tehden hän ensimmäistä kertaa nimesi wahhabismin malliksi projektille joka on käännetty Islamia vastaan, joka vastaa ilmaisua, että wahhabismi ei ole islamin haara vaan kerettiläisyyttä joka vahingoittaa kaikkia muslimeja.
Jos ajatellaan, että ohjeistus olisi hylännyt USA:n ehdotuksen ja että Washington hyökkäisi Syyrian arabitasavallan armeijaa vastaan pakottaen sen turvautumaan takaisin Damaskoksen ja Latakian puitteisiin, Syyria muodosti välittömästi aloitteen painostaa Venäjää toimittaamaan uusimman sukupolven S-300-ohjuksia jotka yksin kykenevät pitämään Yhdysvaltain ilmavoimat etäällä. Moskova on vahvistanut, että tämä tapahtuu kun vain joitain hallinnollisista vaiheita viedään päätökseen. [8]
Omasta puolestaan, Ranskan ulkoministeri Laurent Fabius, julkaisi marraskuun 3. päivänä avoimen foorumin kolmessa sanomalehdessä - yhdessä Ranskan, yhdessä Yhdysvaltain, yhdessä Saudi-Arabian - puoltaen "Aleppon pelastamista" Damaskoksen "hallinnolta" [9]. Erittäin hyvin kirjoitettu, se pyrkii vakuuttamaan että hänen liittolaisisensa luopuisivat hyökkäyksestä Daeshia vastaan ja kukistavat Syyrian arabitasavallan. On kuitenkin epätodennäköistä, että tämä foorumi riittäisi koska ne, jotka tuntevat tämän alueen ovat yllättyneet hänen uskomattomasta vilpillisyydestään.
Lisäksi, Ranska ja Saudi-Arabia ovat vihdoinkin allekirjoittaneet sopimuksen aseistaa Libanonia, jonka Riad ilmoitti lähes vuosi sitten. [10] Virallisesti Kuningas Abdullah on tarjonnut 3 miljardia dollaria ranskalaisia aseita Libanonin armeijalle, jotta se voi nykyaikaistaa ja puolustaa maataan.
Epävirallisesti, ajatuksena oli kiittää Libanonin sotilasvoimia sen osalta että terroristi Majed al-Majedin tunnustuksia ei rekisteröity [11]. Lisäksi, tämän asetoimituksen ainoa mahdollinen tarkoitus on tehdä Libanonin armeijasta Hizbollahin kilpailija, joten sitä ei todennäköisesti viedä päätökseen. Enintään, saudit voivat toimittaa keinot tuhotakseen Qalamounin jihadin kannattajat, joista Wright-suunnitelman mukaan ei enää ole hyötyä. Toivotkaamme että he jättävät sekä libanonilaiset että ranskalaiset uneksimaan.
Joka tapauksessa, syvästi jakautunut liittoutuma joka etenee tavoitteitaan kohti, ei mitä todennäköisimmin muodostu voittoisaksi.
[1] “Blood borders - How a better Middle East would look”, Colonel Ralph Peters, Armed Forces Journal, June 1, 2006.
[2] “UN envoy: Iraq and Syrian conflicts are merging”, Edith M. Lederer, Associated Press, July 16, 2013.
[3] “Imagining a Remapped Middle East”, Robin Wright, The New York Times Sunday Review, Sept. 28, 2013.
[4] “Israel’s Defense Minister: Mideast Borders ’Absolutely’ Will Change”, NPR, October 23, 2014.
[5] “Obama Wrote Secret Letter to Iran’s Khamenei About Fighting Islamic State”, Jay Solomon and Carol E. Lee, Wall Street Journal, November 6, 2014.
[6] Status quo ante bellum, in Latin: status quo before the war.
[7] «Sayyed Nasrallah: le wahhabisme menace l’Islam» ("Sayyed Nasrallah: Wahhabism threatens Islam), Al-Manar, 27 octobre 2014.
[8] “Damas recevra prochainement des systèmes russes S-300 (ministre)” ("Damascus will soon receive Russian S-300 systems (Minister), Ria-Novosti, 6 novembre 2014.
[9] “After Kobane, saving Aleppo”, by Laurent Fabius, Washington Post (United States), Voltaire Network, 3 November 2014.
[10] «L’Arabie saoudite et la France ont signé ce mardi à Riyad un contrat de livraison d’armes françaises pour le Liban» ("Saudi-Arabia ja Ranska allekirjoittivat tänä tiistaina Riyadissa sopimuksen ranskalaisten aseiden toimittamisesta Lebanoniin"), RP Défense, 6 novembre 2014.
[11] « Le silence et la trahison qui valaient 3 milliards de dollars » ("The silence and betrayal that were worth $ 3 billion"), Thierry Meyssan, Réseau Voltaire, 15 janvier 2014.