JPEG - 25 ko
Saksan liittokansleri Angela Merkel ja hänen talousministerinsä Olaf Scholz tuomitsivat välittömästi Yhdysvaltain sekaantumisen asiaan.

Huolimatta meneillään olevasta, mutkikkaasta presidentti Trumpin virkasyytöstä koskevasta taistelusta republikaanit ja demokraatit laskivat senaatissa aseensa äänestääkseen lähes yksimielisesti ankarien sanktioiden määräämisestä North Stream 2:n rakennukseen osallistuville yhtiöille, putken joka kaksinkertaistaisi venäläisen kaasun kuljetuksen Saksaan Itämeren yli. Pääasialliset uhrit olivat eurooppalaiset yhtiöt, jotka olivat auttaneet rahoittamaan 11 miljardin dollarin hankkeen venäläisen Gazprom-yhtiön kanssa. Siinä ovat mukana myös itävaltalainen Omy-yhtiö, englantilais-hollantilainen Royal Dutch Shell, ranskalainen Engie, saksalaiset Uniper ja Wintershall, italialainen Saipem ja sveitsiläinen Allseas.

Yhdysvallat varoittaa North Streamin kaksinkertaistamisen lisäävän Euroopan riippuvuutta Venäjän kaasusta. Se on ennen kaikkea huolissaan siitä, että Itämeren putki kulkee Venäjän, Suomen, Ruotsin ja Saksan merialueiden kautta, välttäen siten Visegrad-ryhmän maat (Tsekki, Slovakia, Puola ja Unkari), Baltian maat ja Ukrainan. Toisin sanoen Euroopan maat, joilla on läheisimmät suhteet Washingtoniin Naton kautta (ja näihin meidän on pakko lisätä Italia). Tästä om todisteena se, että North Stream 2 -sanktiot sisältyvät National Defense Authorization Act -säädökseen, joka tilikautena 2020 myöntää Pentagonille jättimäiset 738 miljardia dollaria uusiin sotiin ja aseisiin (myös avaruusaseisiin), ja kun tähän lisätään muut hallinnolliset menot, ne nostavat Yhdysvaltain armeijan menot noin 1000 miljardiin dollariin. North Stream 2:een kohdistetut taloudelliset sanktiot ovat osa poliittis-sotilaallista Venäjän vastaisuuden lisääntymistä.

Tätä vahvistaa myös se, että Yhdysvaltain kongressi ei ole asettanut sanktioita ainoastaan North Stream 2:lle vaan myös Turk-Streamille, joka valmistuessaan tuo Venäjältä kaasua Mustanmeren yli Itä-Traakiaan, pieneen eurooppalaiseen osaan Turkkia. Sieltä Venäjän kaasua toimitettaisiin Bulgariaan, Serbiaan ja muihin Euroopan maihin. Tämä on Venäjän vastaisku Yhdysvaltain menettelylle, joka onnistui pysäyttämään South Stream -putken vuonna 2014. South Streamin oli tarkoitus yhdistää Venäjä Italiaan Mustanmeren kautta ja maateitse Tarvisioon (Udineen). Silloin Italiasta olisi tullut EU:ssa vaihtoehtoinen kaasuntoimituspaikka, mistä koituisi merkittäviä taloudellisia etuja. Obaman hallinto onnistui romuttamaan projektin yhteistoiminnassa Euroopan Unionin kanssa.

Saipem-yhtiö (Italian Eni Group), johon taas kerran vaikuttivat Yhdysvaltain sanktiot North Stream 2:a vastaan, kärsi vakavasti South Streamin pysäyttämisestä – 2014 se menetti 2,4 miljardin euron arvoiset sopimukset, joihin olisi lisätty muita sopimuksia mikäli projekti olisi jatkunut. Mutta tuolloin kukaan Italiassa tai EU:ssa ei protestoinut Yhdysvaltain järjestämää projektin hautaamista vastaan. Nyt ovat kyseessä Saksan intressit, ja Saksassa ja EU:ssa kuullaan kriittisiä ääniä Yhdysvaltain North Stream 2 -sanktioista.

Mitään ei mainita siitä tosiasiasta, että Euroopan Unioni on tehnyt sopimuksen tuoda Yhdysvalloista nesteytettyä maakaasua (LNG), jota eristetään bitumisesta liuskeesta tuhoavalla tekniikalla hyötysuunnassa (murtamalla). Vahingoittakseen Venäjää Yhdysvallat pyrkii vähentämään sen kaasunvientiä EU:hun, pakottaen eurooppalaiset kuluttajat maksamaan laskun. Sen jälkeen kun presidentti Donald Trump ja Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker heinäkuussa 2018 allekirjoittivat yhteisen lausunnon, the Joint Statement of 25 July: European Union imports of U.S. Liquefied Natural Gas (LNG), EU on kaksinkertaistanut LGN-tuonnin Yhdysvalloista, aloittaen yhteisistä 656 miljoonan euron infrastruktuurirahoituksista. Tämä ei kuitenkaan pelastanut europpalaisia yrityksiä Yhdysvaltain sanktioilta.

Käännös
Tuula
Lähde
Il Manifesto (Italie)